Tasta journalista tuli tanaan tarpeeton. Aika nopeasti!
Pystyn ilmaisemaan ajatuksiani nyt jossain muualla. Taten pois Blogilistalta.
torstai, 19. heinäkuu 2007
Pois.
maanantai, 16. heinäkuu 2007
Kieli.
Harmittaa etten osaa enaa kirjoittaa suomea niin kuin tahtoisin. Joskus osasin jopa omasta mielestani vuodattaa paperille sanat sellaisessa jarjestyksessa etta ne suurin piirtein vastasivat sita kuvaa mika aivoissa oli aiemmin muotoutunut. Parjasin aina aidinkielessa, kirjoitin ylioppilaskokeessa laudaturin.
Olen asunut taalla vasta vuoden ja silti tunnen joka paiva, kuinka kieli hiljalleen rapistuu. Vaikka kirjoitan joka paiva suomea netissa erinaisissa paikoissa eri ihmisille, vaikka minulla on suomalainen ystava taalla, vaikka niin moni seikka vaittaisi asian olevan toisin. Ymparisto on kuitenkin erikielinen eika se voi olla vaikuttamatta johonkin.
Joskus viela haaveilin toimittajan urasta. Ehka utopistisin toiveeni oli paasta reportteriksi ulkomaille. Noh, kyllahan mina luen yhteiskuntatiedetutkintoa, mutten enaa asu kotikieleni maassa. Kaipa tama on jonkinlainen trade-off. Pikkuhiljaa asiat vain muuttuvat sellaisiksi kuin ne ovat taalla. Tietokoneessa ei olekaan enaa skandinappaimistoa, puhelimesta katoaa suomalaiset numerot, messengerin ihmiset korvautuvat paikallisilla...
En ole viela ihan varma suostunko taysin tahan muutokseen, vaikken kaipaa "kotiinkaan".
Olen asunut taalla vasta vuoden ja silti tunnen joka paiva, kuinka kieli hiljalleen rapistuu. Vaikka kirjoitan joka paiva suomea netissa erinaisissa paikoissa eri ihmisille, vaikka minulla on suomalainen ystava taalla, vaikka niin moni seikka vaittaisi asian olevan toisin. Ymparisto on kuitenkin erikielinen eika se voi olla vaikuttamatta johonkin.
Joskus viela haaveilin toimittajan urasta. Ehka utopistisin toiveeni oli paasta reportteriksi ulkomaille. Noh, kyllahan mina luen yhteiskuntatiedetutkintoa, mutten enaa asu kotikieleni maassa. Kaipa tama on jonkinlainen trade-off. Pikkuhiljaa asiat vain muuttuvat sellaisiksi kuin ne ovat taalla. Tietokoneessa ei olekaan enaa skandinappaimistoa, puhelimesta katoaa suomalaiset numerot, messengerin ihmiset korvautuvat paikallisilla...
En ole viela ihan varma suostunko taysin tahan muutokseen, vaikken kaipaa "kotiinkaan".
sunnuntai, 15. heinäkuu 2007
Puristuksessa.
Olenpa taas sekaisin. Kaksi paivaa on kulunut ihmeellisessa horrostilassa. Kaikki on jotenkin sumeaa ja epavarmaa, ihan kuin koko ymparillaoleva maailma voisi hetkessa romahtaa kasaan. Paa tuntuu olevan halkeamispisteessa.
En tieda enaa yhtaan tapaa milla kompia ylos tasta suosta, ja se ahdistaa. Ennen oli aina paamaaria, jotka pitivat pystyssa, tai jotain odottamisen arvoista. Kai niita asioita nytkin olisi mutta ne kaikki vaikuttavat liian etaisilta tai mitattomilta, jotta jaksaisi elaa niiden varassa.
En haluaisi viela luovuttaakaan.
En tieda enaa yhtaan tapaa milla kompia ylos tasta suosta, ja se ahdistaa. Ennen oli aina paamaaria, jotka pitivat pystyssa, tai jotain odottamisen arvoista. Kai niita asioita nytkin olisi mutta ne kaikki vaikuttavat liian etaisilta tai mitattomilta, jotta jaksaisi elaa niiden varassa.
En haluaisi viela luovuttaakaan.
perjantai, 13. heinäkuu 2007
Historia.
Kaivoin historiankirjani esiin viime yona. (John Merriman - A History of Modern Europe: From the Renaissance to the Present, 2nd edition)
Meilla on ihan hyvia luennoitsijoita, tutkijoita ja patevia alallaan. Mutta yliopisto on kovin keskiaikaan ja varhaiseen historiaan painottunut. Itseani kiinnostaa lahinna uusi ja nykyaika, joten olen tahan mennessa ollut vahan pettynyt.Ehka ensi vuonna paranee. Jos ei, jaanee viimeiseksi ja teen lopulta tutkinnon vain politiikasta. Vaikka historia on aina ollut yksi suurimmista kiinnostuksenkohteistani, politiikka on opiskeluissa talla hetkella ykkossijalla.
Suomessa historianopetus oli mielestani harmillisen vajavaista. Ymmarran etta Suomen historia oli paasijalla mutta kun miettii kurssien painotusta. 1. Muinainen historia (antiikki) 2. Taidehistoria 3. Kansainvalinen historia (maailmansodat yms.) 4. Suomen historia 5. Suomen esihistoria
Tietysti yliopisto on aina yliopisto.
Meilla on ihan hyvia luennoitsijoita, tutkijoita ja patevia alallaan. Mutta yliopisto on kovin keskiaikaan ja varhaiseen historiaan painottunut. Itseani kiinnostaa lahinna uusi ja nykyaika, joten olen tahan mennessa ollut vahan pettynyt.Ehka ensi vuonna paranee. Jos ei, jaanee viimeiseksi ja teen lopulta tutkinnon vain politiikasta. Vaikka historia on aina ollut yksi suurimmista kiinnostuksenkohteistani, politiikka on opiskeluissa talla hetkella ykkossijalla.
Suomessa historianopetus oli mielestani harmillisen vajavaista. Ymmarran etta Suomen historia oli paasijalla mutta kun miettii kurssien painotusta. 1. Muinainen historia (antiikki) 2. Taidehistoria 3. Kansainvalinen historia (maailmansodat yms.) 4. Suomen historia 5. Suomen esihistoria
Tietysti yliopisto on aina yliopisto.
torstai, 12. heinäkuu 2007
On kadonnut paljon aikaa.
Taas 24 tuntia elamastani on hukattu. Tai ei hukattu muuhun kuin dvd:n katseluun, teen ja viinan ja viinin ja pepsi maxin juomiseen ja netissa pyorimiseen. Milloinkohan saan otteen?
Tosielaman ja internetelaman yhteenkietoutuminen on pelottavaa. Minulla on kaveri, joka on nyt tutustunut (romanttisessa mielessa) yhteen tyyppiin kenet tunnen irkissa. Ei kai siina mitaan, maailma on pieni ja kaikkea. Silti hitusen ahdistaa. Minne voi enaa menna, kenelle voi enaa puhua kun kaikki, ja tarkoitan ihan kaikki, on 'interconnected'? Pelottavia nama ihmisten verkostot, varsinkin kun ei ole ikina tuntenut olevansa osana sellaisia, ainakaan yhtaan suurempia.
Luin tanaan blogia, jossa puhuttiin ihmisten tapaamisen vaikeudesta kun on omia ongelmia. Totta, niin totta. Vaikeina paivina sita haluaisi valtella kaupan kassaakin, ryomia piiloon arkipaivaisia velvoitteita. Pahinta on asua talossa taynna vieraita. Ei ehka vieraita vieraita enaa, mutta ihmisia kenelta on vaikea paeta vaikka tahtoisikin. Paastakseen keittioon on ohitettava olohuone, paastakseen suihkuun/vessaan on kuljettava karmivan pitka kaytava ja pelattava etta joku tulee vastaan, huomaa minun olevan paihtynyt keskiviikkoiltana. Tai "aamuisin" kun en heraa ennen puolta paivaa ja tunnen huonoa omaatuntoa, silla hyvat ja paremmat ihmisethan ovat aikaisin jalkeilla, kaupungin aamuruuhkassa ja ihmisvilinassa, matkalla toihin.
Itsesaaliltani en osaa sanoa muuta kuin etta hylkio mika hylkio.
Tosielaman ja internetelaman yhteenkietoutuminen on pelottavaa. Minulla on kaveri, joka on nyt tutustunut (romanttisessa mielessa) yhteen tyyppiin kenet tunnen irkissa. Ei kai siina mitaan, maailma on pieni ja kaikkea. Silti hitusen ahdistaa. Minne voi enaa menna, kenelle voi enaa puhua kun kaikki, ja tarkoitan ihan kaikki, on 'interconnected'? Pelottavia nama ihmisten verkostot, varsinkin kun ei ole ikina tuntenut olevansa osana sellaisia, ainakaan yhtaan suurempia.
Luin tanaan blogia, jossa puhuttiin ihmisten tapaamisen vaikeudesta kun on omia ongelmia. Totta, niin totta. Vaikeina paivina sita haluaisi valtella kaupan kassaakin, ryomia piiloon arkipaivaisia velvoitteita. Pahinta on asua talossa taynna vieraita. Ei ehka vieraita vieraita enaa, mutta ihmisia kenelta on vaikea paeta vaikka tahtoisikin. Paastakseen keittioon on ohitettava olohuone, paastakseen suihkuun/vessaan on kuljettava karmivan pitka kaytava ja pelattava etta joku tulee vastaan, huomaa minun olevan paihtynyt keskiviikkoiltana. Tai "aamuisin" kun en heraa ennen puolta paivaa ja tunnen huonoa omaatuntoa, silla hyvat ja paremmat ihmisethan ovat aikaisin jalkeilla, kaupungin aamuruuhkassa ja ihmisvilinassa, matkalla toihin.
Itsesaaliltani en osaa sanoa muuta kuin etta hylkio mika hylkio.
