Harmittaa etten osaa enaa kirjoittaa suomea niin kuin tahtoisin. Joskus osasin jopa omasta mielestani vuodattaa paperille sanat sellaisessa jarjestyksessa etta ne suurin piirtein vastasivat sita kuvaa mika aivoissa oli aiemmin muotoutunut. Parjasin aina aidinkielessa, kirjoitin ylioppilaskokeessa laudaturin.

Olen asunut taalla vasta vuoden ja silti tunnen joka paiva, kuinka kieli hiljalleen rapistuu. Vaikka kirjoitan joka paiva suomea netissa erinaisissa paikoissa eri ihmisille, vaikka minulla on suomalainen ystava taalla, vaikka niin moni seikka vaittaisi asian olevan toisin. Ymparisto on kuitenkin erikielinen eika se voi olla vaikuttamatta johonkin.

Joskus viela haaveilin toimittajan urasta. Ehka utopistisin toiveeni oli paasta reportteriksi ulkomaille. Noh, kyllahan mina luen yhteiskuntatiedetutkintoa, mutten enaa asu kotikieleni maassa. Kaipa tama on jonkinlainen trade-off. Pikkuhiljaa asiat vain muuttuvat sellaisiksi kuin ne ovat taalla. Tietokoneessa ei olekaan enaa skandinappaimistoa, puhelimesta katoaa suomalaiset numerot, messengerin ihmiset korvautuvat paikallisilla...

En ole viela ihan varma suostunko taysin tahan muutokseen, vaikken kaipaa "kotiinkaan".