Taas 24 tuntia elamastani on hukattu. Tai ei hukattu muuhun kuin dvd:n katseluun, teen ja viinan ja viinin ja pepsi maxin juomiseen ja netissa pyorimiseen. Milloinkohan saan otteen?

Tosielaman ja internetelaman yhteenkietoutuminen on pelottavaa. Minulla on kaveri, joka on nyt tutustunut (romanttisessa mielessa) yhteen tyyppiin kenet tunnen irkissa. Ei kai siina mitaan, maailma on pieni ja kaikkea. Silti hitusen ahdistaa. Minne voi enaa menna, kenelle voi enaa puhua kun kaikki, ja tarkoitan ihan kaikki, on 'interconnected'? Pelottavia nama ihmisten verkostot, varsinkin kun ei ole ikina tuntenut olevansa osana sellaisia, ainakaan yhtaan suurempia.

Luin tanaan blogia, jossa puhuttiin ihmisten tapaamisen vaikeudesta kun on omia ongelmia. Totta, niin totta. Vaikeina paivina sita haluaisi valtella kaupan kassaakin, ryomia piiloon arkipaivaisia velvoitteita. Pahinta on asua talossa taynna vieraita. Ei ehka vieraita vieraita enaa, mutta ihmisia kenelta on vaikea paeta vaikka tahtoisikin. Paastakseen keittioon on ohitettava olohuone, paastakseen suihkuun/vessaan on kuljettava karmivan pitka kaytava ja pelattava etta joku tulee vastaan, huomaa minun olevan paihtynyt keskiviikkoiltana. Tai "aamuisin" kun en heraa ennen puolta paivaa ja tunnen huonoa omaatuntoa, silla hyvat ja paremmat ihmisethan ovat aikaisin jalkeilla, kaupungin aamuruuhkassa ja ihmisvilinassa, matkalla toihin.

Itsesaaliltani en osaa sanoa muuta kuin etta hylkio mika hylkio.