Tekee mieli satuttaa itsea pala palalta ja kuihtua olemattomiin. Johtunee siita etta a)minulla on mielialalaakitys, jonka lopetin koska ne eivat auttaneet ja se vitun laakari ei tajunnut/uskonut mitaan mita yritin selittaa ja b)psykologiaikoja on kesan ajan vain kerran kolmessa viikossa kevaan ajan jatkuneen viikottaisen terapian jalkeen. Ja olen aika palasina nyt muutenkin.

Hassua on se, etta olen katsonut nyt paljon tv-sarjoja ja tunnen saavani niista paljon vaikutteita. Luulin etta lapset/nuoret on enemman vaikutusalttiimpia muttei silta nayta. Itsensa hitaaseen satuttamiseen kuuluu mieleton vimma juomiseen, tupakanpolttoon (mista olen tahdonvoimalla pidattaytynyt), huumeidenkayttoon ja itsetuhoisuuteen. Ja sitten toisesta sarjasta on iskenyt paalle etta jos heittaytyisinkin vahan vanhempana yrittajyyteen. Jos jattaisin kaiken turvallisen taakseni ja yrittaisin elaa oman elamani herrana. Kirja-/levy-/elokuvakaupan perustaminen siis haamuilee paassa eika varmasti koskaan tule toteutumaan (kiitos Virgin Megastorejen ja HMV:iden) mutta on hauska leikitella ajatuksella.

Boheemi. Miksi vitussa haluan olla boheemi. Iskee hirveat wannabe-fiilikset kun ajattelenkin. En ehka niinkaan halua olla 'boheemi' as in millaisena muut ihmiset nakevat ja kategorisoivat minut vaan silta osin mita paatoksia teen ja millaisena itseni naen. Tahtoisin esimerkiksi vapautua tasta odotusten ja normien painostavasta maailmasta ja uskaltaa tehda asioita. Myonnan, olen luuseri, enka uskalla koska ympariston paine on liian kova. Ja hapean sita joka helvetin hetki. Tunnen epaonnistuneeni ihmisena kun en uskalla toteuttaa itseani niin kuin haluaisin vain siksi etta pelkaan etta joku nauraisi tai tulisi ja sanoisi pahasti.

Tietaisi vain miten tasta eteenpain. Ja miten taivutella itsensa nousemaan joka aamu ja tekemaan edes jotain jarkevaa.